Ullan tarinoita 4.
Jatkan tätä Savon murteen hauskaa pirskahtelua.
Sitten joskus, kun saamme mennä oikeasti kirkkoon!
Jouluaamuna kirkkoon astelee vähän nukuksissa olevia seurakuntalaisia. Joku ajattelee jatkavansa keskeytyneitä uniaan. Joku miettii omia juttujaan. Joku laskee kynttilöitä kirkon kattokruunussa.
Äitini muisteli nuoruutensa kirkkoherraa, joka oli kannustavasti sanonut rippikoululaisille: ”Jokainen laulaa äänellään Jumalan kunniaksi.” Joillakin oli nuotti saattanut karata uunille tai minne karkasikaan. Kangasniemen joulukirkossa lauletaan antaumuksella jouluvirsiä – jokainen omalla äänellään.
Sitten kirkkoherra Matti nousee saarnastuoliin! ”Ja tapahtui siihen aikaan…” Yhtäkkiä hän alkaa Savon murteella lausua. ”Aakustus anto semmosen ukaasin, että koko mualima olj pantava verolle.” Kirkkokansa ei vielä huomannut mitään…
”Niin tapahtu heijän sielä ollessa, että Marijan purkuaeka tulj ja hiän tehhä pyöräätti poejan, esikoesesa, kiäräsj sen kapaloon ja panj aperuuheen, kun kievarista ei löytynä ennee tyhjee tilloo.”
Nyt unisinkin kuuntelija höristi korviaan. Mitä ihmettä! Kuulinkohan oikein…
Ja kirkkoherra Matti jatkoi: ”Niin heijjän eissään seiso Herran enkelj ja Herran kirkkaas loesti liämältään heijjä ympärillään ja hyöhän säekähtivät pahanpäeväsesti. Mutta enkelj sano heille:”Elekee pelätä tyhjee, sillä kahtokees, kum minä ilimotan teille ihan ilosen asijan, jokon tulova kaekelle kansalle.”
Seurakunta nousi seisomaan ja kummastelemaan. Jouluevankeliumi avautui kovapintaisellekin kuulijalle ihan uudella tavalla. Kylillä riitti juttua! Joku paheksui, joku hyväksyi.
Kevätaurinko sulatti lumet ja lähestyi kevätjuhla. Tämäkin tapahtuu aikana, jolloin kevätjuhlassa saa laulaa Suvivirttä. Kevätjuhlan alkuun koululaiset esittävät runoja, näytelmiä ym. ohjelmaa. Vanhemmat pyyhkivät silmäkulmiaan vaivihkaa, nauttivat.
Pianon ääreen astuu soittaja. Lauletaan suvivirttä savolaisittain.
”Lumkinokset sulj poekkeen, ja tuassii tarkenoo.
Nätisti kukat aakii ja vesj liplattelloo.
Aarinko suapi paejjat poes piältä lähtemään.
Ja kielot, lumpeet järven, nyt kurkottaa päetään.
Tuas rastaat, peipot, piäskyt, nätisti kujertaa.
Myö Yläpihammiestä vuan kiitellä suahaa.
Suattasin sitä minnäe osata kajjaattoo,
sen ilonki ja sunnii päen Isseeni, Luojoo.”
Savon murteen lainaukset Unto Eskelinen ja H. Hyvärinen.
Ulla Tanttu
Kirjoittaja on Vaimosniemi-Reinikkala kyläyhdistyksen perustajajäsen
Blogissa kangasniemeläiset kertovat elosta ja olosta Kangasniemellä.
Jos haluat kertoa oman tarinasi, ota yhteyttä
Paula Ruusupuroon, paula.ruusupuro@kangasniemi.fi.
Kirjoitus voi koskea vaikkapa yhtä päivää, viikkoa, kokonaista vuotta tai vain yhtä tärkeää hetkeä, joka tekee kirjoittajan onnelliseksi.
Tarinat julkaistaan joko kuvan kanssa tai ilman.