Pitkä ja lämmin syksy aiheutti iloisia yllätyksiä puutarhassa.
Paula Ruusupuro
Oma puutarha, mökkiranta, lähimetsä ja suo ovat tällaisen keräilijäluonteen omaavan maalaisihmisen aarreaittoja. Nyt voin hyvillä mielen siirtyä pieneen talvihorrokseen, kun pakastimet ja kellari on täytetty aidoilla suomalaisilla luonnon- ja puutarhantuotteilla. Osan näistä olen jatkojalostanut hilloiksi, mehuiksi ja piirakoiksi, mutta suurimman osan olen säilönyt sellaisenaan ilman lisäsokeria. Piirakoita on täytetty kirsikoilla, luumuilla, omenilla, mustikoilla, karviaisilla, saskatooneilla, kanttarelleilla sekä porkkanoilla. Näitä on hyvä tarjota vieraille pitkän syksyn ja talven aikana. Hyvältä ne tietenkin maistuvat myös omassa suussa.
Monen vuoden tauon jälkeen sain teetettyä oman puutarhan (ja naapurin) omenista Vavesaaren mehuasemalla mehua. Purolan puutarhassa on yksi suuri omenapuu, jonka erityisesti mehuun ja soseisiin sopivat hedelmät olivat tänä syksynä puhtaita ja madottomia. Nyt on kellarissa säilössä myös useampi tölkki omenamehua.
Purolan kellari on oikein mainio peruna- ja hillokellari, mutta porkkanoita ja punajuuria en ole siellä saanut säilöttyä. Tämän takia syksyn porkkanasato on jatkojalostettava melko pian sadonkorjuun jälkeen. Nyt on jo tuvan leivinuunissa paistetut porkkanalaatikot pakastimessa jouluksi valmiina. Porkkanaraastepussit ja porkkanapiirakat sain myös tungettua lähes täpötäysiin pakastimiin. Syksyn viimeiset punajuuret odottavat vielä muuttumista risotoksi ja laatikoksi.
Pitkä ja lämmin syksy aiheutti iloisia yllätyksiä puutarhassa. Puutarhavadelman satokausi oli yllättävän pitkä ja karhunvadelman marjat ehtivät kypsyä ensimmäistä kertaa kunnolla. Viimeisiä herkullisia mustia marjoja keräsin vielä lokakuun alkupäivinä. Karhunvadelman marjat kypsyvät pikkuhiljaa useamman viikon ajan ja aina aiempina syksyinä kylmyys on verottanut niiden satoa. Läheskään kaikki marjat eivät ehdi kypsyä. Tuoreita tyrnejä ja karhunvadelmia sekä luumuja sain syödä aamupalalla tänä vuonna pitkälle syksyyn.
Tämä vuosi on ollut myös kanttarellien osalta aivan ihmeellinen. Näitä keltaisia herkkuja on noussut mitä oudoimpiin paikkoihin. Vielä viikko sitten keräsin viimeisiä kanttarelleja Otto Mannisen latupohjan varrelta. Niitä nautimme sunnuntain aterialla Koivuniemen tilan karitsanpaahtopaistin lisukkeena. Lähiruokaa parhaimmillaan. Herkkutatit, kosteikkovahverot ja kanttarellit ovat hyvin edustettuina pakkasessa. Niistä riittää syötävää pitkälle kevääseen.
Vuosien varrella olen istuttanut Purolan puutarhaan useita erilaisia hyötykasveja. Osaa ihan vaan kokeilun vuoksi osaksi arboretumia. Uusimpia kokeiluja ovat erilaiset jalopähkinät, joiden satoa on ehkä saatavilla kymmenen vuoden kuluttua. Kasvukaudet ovat erilaisia joka vuosi, joten mitä useampaa lajia on kasvamassa, niin sitä varmempaa on saada ainakin jotain satoa. Esimerkkinä tästä voisi mainita sen, kun kesällä 2022 sain kaksi ämpärillistä päärynöitä ja tänä vuonna vain kymmenen syötävää päärynää. Olin kyllä iloinen niistäkin jokaisesta.
Paula Ruusupuro
Kirjoittaja on Kangasniemen kunnan markkinointisihteeri
Meidän Kangasniemi -blogissa kirjoittajat kertovat elostaan ja olostaan Kangasniemellä.
Jos haluat kertoa oman tarinasi, ota yhteyttä markkinointisihteeri Paula Ruusupuroon, paula.ruusupuro@kangasniemi.fi.
Kirjoituksesi voi koskea vaikkapa yhtä päivää, viikkoa, kokonaista vuotta tai vain yhtä tärkeää hetkeä, joka tekee juuri sinut onnelliseksi.
Liitä mukaan myös kuvia, jotka elävöittävät tarinaasi.