On tämä raitsikkamatka ollut arvoisensa! Yhtään kertaa en epäillyt, etteikö päätepysäkki tulisi vastaan.
Ulla Tanttu
Nyt on jäljellä 4 kyläkirjaporukkaa! Ei se määrä, mutta laatu! Äsken oli vielä 5, mutta viimeisin jäi asemalle nyt! Me tapasimme siis viimeistä kertaa Osuuspankin kerhohuoneella. Seuraavan kerran tapaamme julistamistilaisuudessa syksyllä.
Lähes määräaikaan tarinat olivat valmiit. Nyt oli lopussa yllätys, joka tuntui olevan ihan liian iso pala nielaistavaksi. Minulle yllätys tuli joulupäivänä sähköpostiin. Olin hyvin monta kertaa pyytänyt nähdä erään kirjoittajan tarinat. En nähnyt niitä kuin vasta joulupäivänä. Verenpaineet tärähti 500 välittömästi. Julkaisukelvotonta. Sain siis lisää työtä. Yhtäkkiä kirjotin kuusi tarinaa. Saattoi olla kiireen tuntua jossakin kohtaa – tai sitten ei. Tarinat ovat kuitenkin kirjoitettu!
Monet haastateltavat ovat kiitelleet/ihmetelleet, että joku voi lähteä isoon hommaan. Heille on ollut arvokasta muistella vuosien takaisia tapahtumia. Sininen Anglia rekkareineen muistettiin ja hilpeyttä herätti, koska naapurin mieskin muisti sen. Muisti vielä senkin, ettei etuovi mennyt kiinni.
Erään kanssa muisteltiin, miten soutamalla tyyntä Puulan pintaa saa elämän näkymään uudessa valossa. On olemassa erilaisia keinoja, joilla parisuhde löytyy! Puula on hyvä myös tässä asiassa!
Kaikkein eniten opin marjatilan toiminnasta! Kuuntelin silmät pyöreinä, mitä kaikkea joutuu viljelijä tekemään marjojen saamiseksi kuluttajille. Ei sellaista tule tavallinen taapero edes ajatelleeksi. Ihmettelin viljelijälle, että olet vielä selväjärkisenä säilynyt!!! Itse olen saanut viljelijältä aina 100% laadukasta marjaa. Yhtään mansikkaa en ole joutunut heittämään pois! Arvostan tuota työtä nyt entistä enemmän!
Pari vuotta meni kuin siivillä ja ilman sen suurempia vastoinkäymisiä. Piti niitäkin tulla ja ne tulivat nyt loppumetreillä. Suunnitelma A meni mönkään ja suunnitelma B meni mönkään niin ikään. Henkilövaihdos oli se suurin ja harmittavin, mutta tästäkin selviän hengissä. Suuremman päänsäryn aiheutti oikolukuun saatava raha. Harmitti sekin, että jonkun olisi pitänyt saada kaikki ilmaiseksi. Raha-asia liikahti nyt melko lopulliseen muottiin! Olisi ollut liian hieno matka, jos kaikki olisi mennyt ongelmitta.
On tämä raitsikkamatka ollut arvoisensa! Yhtään kertaa en epäillyt, etteikö päätepysäkki tulisi vastaan. Kun osa kyydissä olijoista jäi matkan varrelle, en silloinkaan ajatellut, että metsään mennään. Ne, jotka jäivät eri pysäkeille, tekevät kirjansa jonkun muun kanssa. Minun ajatukset siirtyvät syksyyn ja jään odottamaan niitä sanoja, joissa ihmetellään: ”Miten tämä kirja on tehty näin? Aika outoa. ”
Aina on niitä, joille tämä ei syystä tai toisesta kelpaa. Olkoon! Ainakin minun elämään on tullut uusia ihmisiä, perheitä, tarinoita. Välillä on tuntunut pahalta ja olen miettinyt, sitä miten ihmeessä tähän läksinkään! Hyvä, kun läksin matkaan, joka on ollut opettavainen, kiinnostava, hauska jne.
Ulla Tanttu
Kirjoittaja on Vaimosniemi-Reinikkala kyläyhdistyksen perustajajäsen
Meidän Kangasniemi -blogissa kirjoittajat kertovat elostaan ja olostaan Kangasniemellä.
Jos haluat kertoa oman tarinasi, ota yhteyttä markkinointisihteeri Paula Ruusupuroon, paula.ruusupuro@kangasniemi.fi.
Kirjoituksesi voi koskea vaikkapa yhtä päivää, viikkoa, kokonaista vuotta tai vain yhtä tärkeää hetkeä,
mikä tekee juuri sinut onnelliseksi.
Liitä mukaan myös kuvia, jotka elävöittävät tarinaasi.