Jyvät erottuvat akanoista! Nyt on jäljellä 5 kyläkirjaporukkaa! Ei se määrä, mutta laatu.
Ulla Tanttu
Kesä meni ja syksy alkoi tai itse asiassa taisi saman tien alkaa talvi! Ainakin pakkasta on ollut ja sauvakävelyllä on mukavan rapsakka keli. Ajatukset selvenevät kesän jäljiltä.
Raitsikka oli melkein kokonaan täyttynyt koivun siemenistä! Ne varmaan sotkivat omalta osaltaan kirjoittajien systeemit. Ne, jotka saivat puhdistettua itsensä ja kynänsä, jatkavat kirjoittamista.
Ne kyläkirjat, jotka eivät nyt valmistu, valmistuvat sitten joskus tai sitten ei. Harmittavaa on se, ettei kylien tarinoita saada ”kirjoihin ja kansiin” jälkipolvien ihmeteltäväksi. Ehkä ei ole tarkoitus kaikkien kirjojen valmistua.
Jyvät erottuvat akanoista! Nyt on jäljellä 5 kyläkirjaporukkaa! Ei se määrä, mutta laatu! Saattaa olla kiireen tuntua jossakin kohtaa – tai sitten ei. Nyt joka tapauksessa ajellaan kohti vuoden vaihdetta. Tarinat oltava silloin valmiit. Kaikki valmiit tarinat voi laittaa jo minulle. Tavutan ne ja laitan eteenpäin.
Omalta osaltani tämä matka on ollut ja on edelleen mieleenpainuva. Olen saanut tutustua uusiin, mielenkiintoisiin ihmisiin. Kuunnella heidän tarinaansa ja elämän kulkua. Minut on yllättänyt monesti se, mitä ihmiset muistavat. Ensinnäkin lapsuuden aikaiset kivet ovat isoja, puut korkeita, rakennuksien paikat väärässä kohdassa pihamaata. Kun sitten vuosien kuluttua näkee esimerkiksi sen ison kiven, ai tuoko se onkin. Niinpä!
Se, mitä ihmiset muistavat, on nimet. Nimittäin koirien, hevosten ym. nimet. Eräällä haastateltavalla on ollut hevonen Esa Putkonen. Entäs koirat Pipa ja Ville!
Eräs Moona kuunteli, kun luin hänen vanhemmilleen tarinaa talosta ennen heitä. Moona sanoi äidilleen: ”Muistatko Ullan sadussa sen unelmatassuammeen?” Hänen mielestä luin heille satuja!
Entä se, että ainaisen remontin saa kuulostamaan hauskalta ja jopa kivalta harrastukselta. On raaputettu vanhaa maalia, laitettu uutta. Ikkunan pokat raaputeltu, rakennettu saunaa, laituria jne. Edelleen saa kuulostamaan hauskalta.
Mukava on kuunnella myös sitä, missä ihmiset ovat tavanneet. Taimen istutuksessa, paikallisessa kaupassa, kapakasta tarttunut mukaan. Sattuman kauppaa on se, että oikeat ihmiset löytävät toisensa. Kohtaloako?
Monet haastateltavat ovat kiitelleet, että joku voi lähteä isoon hommaan. On minulle sanottu muutaman kerran, että oletko ihan hullu. Olenhan minä – aika hullu. Mutta nautin hulluudestani – kyläkirjan kasaamisesta!
Ulla Tanttu
Kirjoittaja on Vaimosniemi-Reinikkala kyläyhdistyksen perustajajäsen
Meidän Kangasniemi -blogissa kirjoittajat kertovat elostaan ja olostaan Kangasniemellä.
Jos haluat kertoa oman tarinasi, ota yhteyttä markkinointisihteeri Paula Ruusupuroon, paula.ruusupuro@kangasniemi.fi.
Kirjoituksesi voi koskea vaikkapa yhtä päivää, viikkoa, kokonaista vuotta tai vain yhtä tärkeää hetkeä, joka tekee juuri sinut onnelliseksi.
Liitä mukaan myös kuvia, jotka elävöittävät tarinaasi.