Muutamana aamuna olen päässyt ihan neitseelliselle hiihtouralle, mutta yleensä joku muu vielä minua innokkaampi on jo omat jälkensä latu-uralle jättänyt.
Paula Ruusupuro
Ihana luminen talvi osittain jo takana kevättä jo odottaen. Olen tänä talvena yllättänyt jopa itsenikin hiihtoinnostuksellani. Suurimpana syynä tähän on Otto Mannisen ladun ylläpito, joka on tänä talvena todella hienosti hoidettu. Kiitokset siitä kunnan liikuntapaikkahoitajille.
Jo ennen joulua pääsin hiihtämään kotini vierestä kulkevalla Otto Mannisen ladulla, mutta kertaakaan en ole onnistunut hiihtämään ladulla ihan yksikseni. Monenlaista hiihtäjää on ollut yhtä aikaa liikenteessä. Olen kohdannut nuoria kilpahiihtäjiä, lapsia vanhempineen, vauhdikkaita veteraaneja, kuntohiihtäjiä sekä itseni kaltaisia talvisesta luonnosta nauttivia retkihiihtäjiä. Kaikkia heitä olen ilolla ladulla kohdannut, vaikka yksin omaan tahtiin tapahtuvasta hiihdosta eniten nautinkin.
Ihan joka talvi tätä Kangasniemen pisintä latua ei ole päässyt sivakoimaan lumen puutteen takia. Tänä vuonna se ei ole aiheuttanut ongelmia ylläpidolle. Lähes päivittäin latukone on huristellut aika rivakkaa tahtia Urheilukeskuksesta Otto Mannisen koululle ja takaisin. Muutamana aamuna olen päässyt ihan neitseelliselle hiihtouralle, mutta yleensä joku muu vielä minua innokkaampi on jo omat jälkensä latu-uralle jättänyt.
Laturaivoa en ole kertaakaan kohdannut, vaikka tientukkona joillekin vauhdikkaille hiihtäjille olen ollutkin. Olen tänä talvena keskittynyt pelkästään perinteiseen hiihtämiseen ja käyttänyt vain latu-uraa, jonka vieressä on vapaan hiihtäjillä reilusti tilaa mennä ohitse. ”Latua” huutoa en ole myöskään koskaan vielä kuullut. Ilmeisesti siksi, että nykyisin nopeampi hiihtäjä ohittaa ihan omaa vauhtiansa hitaamman tekemättä itsestään sen suurempaa numeroa.
Otto Mannisen latu on kahteen suuntaan hiihdettävä latu, jossa aika usein tapaa saman hiihtäjän kahteen kertaan. Minulla on tapana aina tervehtiä hiihtäjiä. Jos ensimmäisellä kerralla vastaantulija ei ymmärrä tervehtiä, niin kyllä jo toisella kohtaamisella tervehdys tulee suusta samoin kuin jo kommentti hienosta hiihtosäästä tai hyvin hoidetusta ladusta. Samoin perinteisellä tyylillä kohtaavan hiihtäjän kanssa on yleistä vastavuoroin väistää latu-uralta vapaanhiihdon baanalle. Eli jos minä väistän ensimmäisellä kohtaamisella, niin uudelleen kohdatessa toinen hiihtäjä siirtyy jo hyvissä ajoin vastaavasti pois latu-uralta. Tämä saa aikaan tunteen, että me hiihtäjät olemme ladulla samanarvoisia liikkujia välineistä tai vauhdista riippumatta.
Hiihtoretkilläni olen kohdannut useita jo ennestään tuttuja kangasniemeläisiä sekä ilahduttavan usein myös vapaa-ajanasukkaitamme. Nämä mökkiläiset ovat yleensä jättäneet autonsa Hokan kodalle ja aloittaneet sieltä retkensä kohti kirkonkylää. Vastaan on tullut niin sukulaisia kuin lapsuuden tuttujakin. Osa heistä on myös etätyöntekijöitä, jotka nauttivat talvisesta Kangasniemestä työnteon ohella omalla mökillään.
Kanssahiihtäjissä ihmetystä herättävät usein kaulassani riippuvat kiikarit. Ne ovat yksi syy miksi hiihdän vain perinteisellä tyylillä. Hyvää latu-uraa voi hiihtää, vaikka katse olisikin lähes koko ajan puiden latvoissa uusia lintuhavaintoja hakiessa.
Nautinnollisia hiihtohetkiä kaikille liikkujille. Kangasniemellä on tänä talvena useita hyviä hiihtolatuja ympäri kuntaa. Niistä saa tarkempaa tietoa tästä linkistä.
Paula Ruusupuro
Kirjoittaja on Kangasniemen kunnan markkinointisihteeri
Blogissa kangasniemeläiset kertovat elosta ja olosta Kangasniemellä.
Jos haluat kertoa oman tarinasi, ota yhteyttä
Paula Ruusupuroon, paula.ruusupuro@kangasniemi.fi.
Kirjoitus voi koskea vaikkapa yhtä päivää, viikkoa, kokonaista vuotta tai vain yhtä tärkeää hetkeä, joka tekee kirjoittajan onnelliseksi.
Tarinat julkaistaan joko kuvan kanssa tai ilman.