Uusi lumi on pumpuloinut maiseman ja tehnyt siitä tahrattoman valkoisen – sellaisen, joka kuuluu jouluun. Tutut laulut raikuivat Kangasniemen kirkossa neljäntenä adventtina. Se kertoo suuren juhlan olevan jo kynnyksellä.
Tarja Virmala
Taivaalta leijuu lunta. Vesi tulee alas taivaasta suurina, mutta kepeinä pumpulipalloina. Ne valkaisevat maan, puut, lamput, kiveykset, järvet ja laaksot. Pieniksi tähdiksi muuttunut vesi on kasvanut muhkeiksi palloiksi lehdettömien oksien väliin. Ne köllöttelevät oksien alla kuin piilossa kyyristelevät metsäjäniksen pojat.
Ristikirkon katon kulmauksesta valuu alas kristallimainen, valkoinen monumentti – Luojan luoma, luonnon taiteilema. Toistensa päälle kasvaneet jääpuikot tahtovat alaspäin. Ne ovat juuresta paksut ja muhkeat, kärjistään kapeat.
Värit liittyvät toisiinsa
Avarista ikkunoista lankeaa valkoiselle hangelle lempeä valo. Lumipeite on jäänkylmä, ja lampun valo takassa räiskyvän tulen keltainen. Mutta keltainen ei sulata valkeaa eikä valkea sammuta keltaista. Ne sulautuvat yhteen suloiseksi joulun värien harmoniaksi.
Vihreä havupuu on ryhtynyt joulumorsiameksi. Se on saanut ylleen lumihunnun. Kirkkopuistossa on hiljaista, ei ristinsielua. Oven valot ja tähtimäiset ikkunat tuntuvat kuiskaavan: ”Käykää peremmälle!”
Hiljaisuus tuntuu korvissa
Penkeillä istuu ihmisiä. He pysyvät vaiti ja lähellä toisiaan. Hiljentyminen kuuluu äänettömyytenä ja hämmästyttää hälinään ja ruudun vilkkeeseen tottuneita korvia ja silmiä.
On neljäs adventti. Kukkastiina Kilpelä sytyttää neljä valkoista kynttilää. Joulun syvin olemus näkyy lasten silmistä. Odottava tuike kysyy joka päivä, kuinka monta yötä jouluun on. Tänä adventtina kohtaamme viimeisillään raskaana olevan Marian. H-hetki ja Jeesuksen syntymä on lähellä. Öitä on vähän ja ehkä siksi ohjelmassa ensimmäisenä on Tulkoon joulu.
Musikantit virittävät soittimiaan. Syvä huokaus täyttää kirkon: Kauneimmat joululaulut soi.
Jouluna herkistymme
Sävelet kaikuvat kirkkaina. Korkeassa kirkossa syntyy väkevä joulun tunnelma. Jeesuksen syntymä on aihe yhdessäolon juhlaan. Laulamme tuttuja joululauluja ja annamme tunteidemme herkistyä.
Varpunen jouluaamuna muistuttaa minua kaksivuotiaana kuolleesta serkkupojastani. Mieleen nousee kuva enoistani, jotka silmät kyynelissä kantavat hautaan pientä valkoista arkkua. Tänä jouluna ajattelen eritoten kaikkia niitä ukrainalaisia, jotka ovat menettäneet läheisiään. Lähetämme voimia sinne jonnekin ja yritämme ymmärtää, miksi maailma on niin julma.
No onkos tullut kesä nyt talven keskelle? Joulu on myös sydäntalven käännekohta, jossa päivä kääntyy kevääseen. Tapaninpäivänä saamme valoa enemmän jo kukonaskeleen verran.
Lapsuuden joulut nousevat mieliin
Joulukirkkoon. Vaivun muistoihini. Jaska juoksi tallin ovesta ulos harja hulmuten. Sain auttaa valjastamisessa, vaikka olin vielä pieni eikä käteni yltänyt hevosen selkään. Hain tallin naulasta setolkkaremmin, valjaat, mäkivyön, länget, luokin, ohjakset. Kuolaimetkin pujottelin suurien hampaiden väliin. Sitten hevonen peruutettiin reen aisojen keskelle, aisat kiinni ja kello aisaan.
Pujahdin punaisen vällyn alle ja jo mentiin. Hevonen ravasi kello helkkyen vaaran rinnettä alas. Lumi pöllysi ympärillä kuin hienojakoinen puuteri luomakunnan jättiläismäisestä rasiasta. Olimme matkalla joulukirkkoon.
Enkeli taivaan kruunaa illan
Enkeli taivaan kajahdus nostaa tunnelman jonnekin ristikirkon korkeuksiin. Avara rakennus raikuu äänistä. Lämmin henkäys on käsin kosketeltavaa ja voin vain kuvitella, minne kaikkien ajatukset kiirivät: lapsuuteen, läheisiin, kaipuuseen, ikävään, onnen tunteeseen, kiitollisuuteen. Miks hämmästyitte säikähtäin? Suuret ihmeet herättävä vahvoja tunteita.
Laulut loppuvat. Ihmiset nousevat ylös. Joku on tullut yksin, joku läheisten kanssa. Tunnelma on harras ja lämmin. Kirkkokansa purkautuu suurista ovista valkeuteen. Lunta on tullut lisää ja jos mahdollista, se on vielä valkoisempaa kuin sisään astuessa.
Pihamaalla odottaa Joulumaa. Yhdessä laulaminen ja kaunis musisointi on herkistänyt aistit näkemään entistä tarkemmin ympärillä olevan kauneuden.
Lämminhenkistä ja armollista joulua!
Kirjoitus on viimeinen osa Kristiina Procope-Hietasen ja Tarja Virmalan joulublogisarjaa.
Blogissa kangasniemeläiset kertovat elosta ja olosta Kangasniemellä.
Jos haluat kertoa oman tarinasi, ota yhteyttä
Paula Ruusupuroon, paula.ruusupuro@kangasniemi.fi.
Kirjoitus voi koskea vaikkapa yhtä päivää, viikkoa, kokonaista vuotta tai vain yhtä tärkeää hetkeä, joka tekee kirjoittajan onnelliseksi.
Tarinat julkaistaan joko kuvan kanssa tai ilman.